Ryydytystä

Ryydyttävä parin viikon jakso takana.

Neljän Vuoren Hiihtoon valmistautuminen meni muuttolaatikoiden kanssa painiessa, Ikeassa ravatessa, Häijäässä suksia plärätessä ja töissä aikataulupaineista projektia viimeistellessä. Unet jäivät aika vaatimattomiksi ja ravintopuoli oli tavallistakin laaduttomampaa. Urheilupuoli tarkoitti tunnin spinningiä ja kahta otsalampun valossa tehtyä alle tunnin hiihtolenkkiä. Perjantaina oli huumori koetuksella, kun onnistuin jäämään klo 21 ulos ilman avaimia ja puhelinta t-paitasillaan (ennen kuin olin tehnyt lauantain suksille tai varusteille yhtään mitään). Siinä vaiheessa mielessä käväisi ajatus hiihtokisan väliin jättämisestä, mutta sysäsin sen äkkiä sivuun. Omat munaukset eivät kelpaa syyksi DNS:n arvoiseen suoritukseen. Oven avauksen odotteluun meni melkein puolitoista tuntia ja pääsin lopulta neljän tunnin unille klo 2 yöllä. Näinpä annoin hieman tasoitusta muille. Lähtöviivalla Huhtasuolla klo 10 tuntuma oli lähinnä "joko pääsis nukkumaan". Suksia jaksoin valmistella tasan yhden parin, ja pitoa tuntui olevan testatessa jopa hieman liikaa. Niillä siis mentiin.

Oma lähtöpaikka oli suhteellisen takana, mikä oli itse asiassa ihan hyvä juttu. Startista paukattiin suoraan mäkeen ja ahdistus oli siitä lähtien läsnä koko matkan. Porukka repeili varsin pian ja huomasin päätyneeni Mbros Sr:n vetämään (ikämies)letkaan, jossa matkaa tuli taitettua ensimmäisen kierroksen ajan. Helpolla ei siinäkään tuntunut pääsevän ja latu oli aavistuksen hitaassa kunnossa. Tai ainakin hiihtäjä oli hidas. Suksi pelasi kuitenkin kohtuullisesti, mutta mukaan ottamani juomapullovyö löystyi koko ajan ja alkoi hölskyä ärsyttävästi tämän tästä. Kierroksen loppunousussa letka pärähti palasiksi ja toisen kierroksen alussa eroa tuli jatkuvasti lisää. 30 kilsan kohdalla alkoi kympin synkkä pätkä, jossa meno ei maittanut. Luisto tuntui hiipuvan ja pitokin oli latu-uralla epäluotettava. Hiippailin perälenkkiä itsekseni, kunnes 40 kilsan kohdalla valot syttyivät taas ja ainakin tuntemus parani. Jonkinlaisessa pikkuletkassa edettiin viimeiseen nousuun, jossa suksista ja jaloista löytyi vielä potkua jättää muutama selkä taakse. Loppulaskussa pääsin vielä mäessä mukana pysyneestä hiihtäjästä ohi, mutta loppusuoran tasuri ei enää riittänyt kirivoittoon (ei yllättänyt). Positiivinen yllätys oli viimeisellä vitosella vatsalihaksiin löytyneet krampit, mikä kertoi niiden riittävästä aktivoinnista.

Aikaa paloi 3:10 (järkyttävän kauan). Keskisyke oli 174, maksimissaan naputettiin 191bpm. Suksia pois ottaessa tarkistin pohjat ja olihan vasempaan sukseen kertynyt pieni jäälaikku. Siitä pidon epävarmuus. Tapahtuma oli jälleen mainio ja maalin jälkeinen soppalounas oikein maittava. Suoritusmielessä tuonne ei kannattaisi mennä keskenkuntoisena, on siellä sen verran mäkilöitä. Oikeat hiihtäjät menivät taas kovaa. Jarmo Rissanen on vahvassa lyönnissä, hienoa!

Kaikki pääsivät mitaleille. Aika komee oikeastaan!

Sunnuntaina kävin heti aamutuimaan palauttelemassa Pirkkahallin pyörä+hölkkäsessioilla, jonka jälkeen ohjelmistossa oli muuttoapupalvelusta, sohvajumppaa ja kämpän virittelyä. Maanantaina olo olikin totaalisen ryytynyt. Siitä huolimatta ajelin Nokian uimahallille Triathlonteam 226:n uintitreeneihin, kun kerran olen seuraan liittynyt. Kokemus olikin viimeisen päälle mukava. Jospa tuo uintipuolikin saataisiin vielä johonkin kuosiin, käsivetoon lisää pitoa ja jaloillekin muuta työtä kuin perässä roikkuminen. Kuulemma pahempiakin tapauksia on nähty. Hyvä ja iloinen meininki! Perjantaina lisää.

Tosiaan, hiihtopuolen tilanne on nyt tarkistettu. Jyväskylässä tuli talven pisin lenkki ajallisesti ja matkallisesti, ja lisäksi ensimmäinen mk-tasolle päässyt hiihtotreeni myös. Paluu sorvin ääreen on väistämätön. Jätän Hyvinkää-hiihdon suosiolla väliin, joten seuraavaksi isketään Jämillä. Voittajalle ei ole varaa jäädä puolta tuntia, Triplaa ajatellen.

Jotain hyvää muutto- yms. kiireistä. Vielä kesällä suhteellisen sopivat farkut ovat käyneet vyötäröltä väljiksi ja vyöhön pitäisi tehdä lisää reikiä. Arvaamaton, mutta mieluisa sattumus...

Penkkiurheilupuolen kalustoon tuli tehtyä uusi viritys sattumien summana. Uudessa kämpässä on Soneran kaapelin sijaan Elisan kaapeli, joten kortti meni vaihtoon. Kappas vaan, Elisan kortilla näkyy Euro$port HD, joten tallentava poksi vaihtui HD-malliseen. On nuokin näköjään kehittyneet aika paljon, kiintolevyn kokokin pamahti 160 gigasta täyteen teraan.